Leitner-järjestelmä (engl. Leitner system) luo tehokkaan rutiinin muistikorttien kanssa kertaamiselle. Järjestelmän kehitti saksalainen toimittaja Sebastian Leitner 1970-luvulla.

Järjestelmä tukeutuu yksinkertaiseen aikavälikertaukseen. Ideana on, että aikaa käytetään enemmän niiden muistikorttien parissa, joiden kanssa opiskelijalla vielä on vaikeuksia. Näin jo hallussa olevaa tietoa kerrataan vähemmän ja aika käytetään mahdollisimman tehokkaasti uuden tiedon omaksumiseen.


Välineet

  • muistikortteja (erivärisiä, jos aiheita on useita)
  • pieniä koteloita (muistikorttien säilytystä varten)
  • lyijykynä ja kumi (kirjoitusta varten)
  • värikyniä (muistikorttien elävöittämiseksi)

Leitner-järjestelmä lyhyesti:

  • Muistikortteja jaotellaan koteloihin ja niitä kerrataan tietyin aikavälein.
  • Kortit, joiden vastaus muistetaan oikein, siirtyvät seuraavaan koteloon.
  • Kortit, joiden vastausta ei muisteta oikein siirtyvät koteloon 1 / aikaisempaan koteloon.
  • Mitä pidemmälle kortti siirtyy, sitä pidemmäksi muodostuu kertauksen aikaväli.
  • Järjestelmän avulla huonosti hallussa olevia aiheita kerrataan enemmän ja hyvin hallussa olevia vähemmän.

Toteutus

Leitner-järjestelmä voidaan toteuttaa kolmella tavalla. Alla olevissa esimerkeissä on päädytty käyttämään viittä koteloa.

Tapa 1

Kaikki kortit asetetaan ensin koteloon 1. Jokainen kortti, johon vastaat oikein, siirtyy koteloon 2. Jos taas vastaat väärin, kortti palaa takaisin koteloon 1. Myöhemmin (valitsemasi aikavälin jälkeen) siirryt kertaamaan koteloa 2. Jos edelleen vastaat oikein kortin vastaukseen, siirtyy se koteloon kolme.

Kaikki kortit, joihin vastaat väärin, palaavat suoraan koteloon 1. Ei siis ole väliä, vaikka kortti olisi jo kotelossa 5: väärä vastaus tarkoittaa kortin siirtymistä lähtöpisteeseen.

Tapa 2

Kaikki kortit asetetaan ensin koteloon 1. Tämän jälkeen toimitaan täysin samalla tavalla kuin tavassa 1 – aina siihen asti, että vastaus menee väärin.

Kaikki kortit, joihin vastaat väärin, palaavat vain yhden kotelon ‘taaksepäin’.

Tapa 3

Sebastian Leitner suosi itse hieman erilaista aikavälikertausta. Hänen mielestään koteloiden välillä ei tulisi olla mitään ennalta asetettua aikaväliä, vaan kortteja tulisi siirtää niiden määrän mukaan.

Leitner ehdotti erikorkuisia koteloita. Kotelo 1 olisi siis matalin ja kotelo 5 korkein. Vasta, kun kotelo täyttyi, tuli sen sisältämät muistikortit kerrata. Leitner käytti koteloita, jotka olivat 1, 2, 5, 8 ja 14cm korkuisia.


Aikavälit

Leitner-järjestelmä on helposti muokattavissa sekä intensiivisen että hitaamman opiskelutahdin mukaiseksi. Jokaisen tulee löytää itselleen sopivin aikaväli sekä vaihdella koteloiden määrää tarpeen mukaan.

Esimerkkejä aikaväleistä:

5 koteloa; hieman rennompaan opiskeluun; opiskelutahti kiihtyy siirryttäessä taulukko alaspäin. Sopii esimerkiksi jokapäiväiseen opiskeluun silloin, kun aikaa oppimiselle on vielä runsaasti.

Kotelo 1 Kotelo 2 Kotelo 3 Kotelo 4 Kotelo 5
Joka toinen päivä Kerran päivässä Joka toinen päivä Kerran viikossa Joka toinen viikko
Kerran päivässä Joka toinen päivä Kerran viikossa Joka toinen viikko Kerran kuussa
Kaksi kertaa päivässä Kerran päivässä Kaksi kertaa viikossa Kerran viikossa Joka toinen viikko
Kolme kertaa päivässä Kaksi kertaa päivässä Kerran päivässä Joka toinen päivä Kerran viikossa

 

3 koteloa; intensiiviseen opiskeluun; opiskelutahti kiihtyy siirryttäessä taulukko alaspäin. Sopii esimerkiksi paljon yksityiskohtia sisältävien aiheiden opiskeluun tai viime hetken kertaamiseen.

Kotelo 1 Kotelo 2 Kotelo 3
3 kertaa päivässä 2 kertaa päivässä Kerran päivässä
4 kertaa päivässä 3 kertaa päivässä Kerran päivässä
5 kertaa päivässä 3 kertaa päivässä 2 kertaa päivässä
8 kertaa päivässä 4 kertaa päivässä 2 kertaa päivässä

Huomioita
  • Leitner-järjestelmä vaatii hieman totuttelua ja soveltamista. Jokaisen tulee löytää itselleen sopiva aikaväli kertaamiselle. Liian lyhyet aikavälit voivat tuntua kuormittavilta ja liian pitkät aikavälit voivat johtaa opitun tiedon unohtamiseen.
  • Kuten yllä mainittiin, usean aiheen opiskelussa kannattaa hyödyntää erivärisiä muistikortteja. Jokaiselle aineelle/aihealueelle määritetään tietyn väriset muistikortit. Älä erottele kortteja, vaan sekoita ne keskenään ja toimi muuten täysin yllä mainittujen ohjeiden mukaisesti. Tällä tavoin aktivoit aivonystyröitäsi yhä tehokkaammin: joudut hyppimään aiheesta toiseen ja saatat jopa samalla luoda yhteyksiä eri aiheiden välille.
  • Käytä useita eri värejä (värikynät) muistikortteja kirjoitellessasi. Hyödynnä kuvioita, diagrammeja, symboleita ja lyhenteitä. Ne helpottavat muistamista!
  • Leitner-järjestelmää tulisi käyttää vain apuvälineenä, eikä niinkään pääasiallisena opiskelutekniikkana. Jos opiskelija käyttää kaiken aikansa muistikorttien kirjoittamiseen, hän

1) ei kenties kerkeä paneutumaan tarpeeksi itse oppimateriaaliin.

2) ei hahmota kokonaisuuksia.

3) hukkuu yhä kasvaviin muistikorttikasoihin.

  • Leitner-järjestelmän käyttäjälle käy nopeasti ilmi, kuinka useita muistikortteja kerrataan liiankin tiuhalla tahdilla. Kuvittele esimerkiksi, että siirrät kotelosta 2 kortteja koteloon 3 ja koteloiden aikaväli on 2 (kotelo 2) ja 5 päivää (kotelo 3). Kertaat kotelon 3 kortteja ainoastaan joka viides päivä, mutta voit siirtää kortteja kotelosta 2 koteloon 3 päivinä 1, 3 ja 5. Tämähän tarkoittaa, että useilla kotelon 3 korteilla aikaväli on todellisuudessa lyhyempi kuin 5 päivää. Tämä sotii hieman Leitner-järjestelmän tarkoitusta vastaan: kertaat liikaa myös kortteja, joihin jo osaat vastauksen.

Ratkaisuna tähän on käyttää Leitnerin omaa tapaa, eli korttien määrän mukaan muovautuvia aikavälejä. Tällöin kortteja ei ainakaan rutiininomaisesti kerrata liian useita kertoja peräkkäin.

  • Opiskelutekniikkana Leitner-järjestelmä sopiikin parhaiten juuri yksityiskohtien (kuten tiettyjen vuosilukujen muistamiseen) ja listauksien ulkoa opetteluun. Suurempien kokonaisuuksien hahmottamiseen kannattaa käyttää mieluummin vaikka Feynman-tekniikkaa (Lue Feynman-tekniikka | Selitä se lapselle! 17.9 alkaen).