Mikä tekee elämästä merkittävän?

Minua huolestuttaa oma suhtautumiseni tähän kysymykseen. Koen, että suorittaminen, menestyminen, mitattavissa olevat saavutukset ja jatkuva työnteko ovat ainoa tapa luoda elämälle merkitystä – ainakin hieman kärjistäen.

Kaikki tekoni ovat ulkoisten motivaatioiden ja muiden mielipiteiden ohjaamia. Haen epätoivoisesti muiden hyväksyntää saavutusten kautta: Panostin hurjasti ylioppilaskirjoituksiin nähdäkseni, kuinka tuttuni ihailisivat hyviä arvosanoja ylioppilasjuhlissani. Lähdin mukaan yrittämiseen, koska koen sen olevan paras tapa rikastua ja näen rahan tuovan arvostusta muilta ihmisiltä. Käyn salilla ja syön ruokaohjelman mukaisesti, jotta kehoni herättäisi muissa kunnioitusta. Olen aktiivisesti mukana järjestö- ja vapaaehtoistoiminnassa, koska se näyttää tulevaisuudessa hyvältä työantajien silmissä. Unelmanani on Harvardin MBA-tutkinto, koska sen elitistisen maineen kautta haen jälleen hyväksyntää, arvostusta ja kunnioitusta läheisiltäni, ystäviltäni ja kaikilta niiltä ihmisiltä, jotka tulevaisuudessa tapaan.

Mikään näistä teoista tai tavoitteista ei kumpua sisäisestä innostuksesta tehdä minulle merkittäviä asioita. Olen usein innostunut tehdessäni valtavasti töitä, mutta jos todella alan pohdiskella motivaatioitani, en voi varmasti sanoa toteuttavani itseäni parhaalla mahdollisella tavalla. Tuntuu mahdottomalta löytää tekemistä tai työtä, jota tekisin ainoastaan tekemisen ilosta – jotain, mikä tyydyttäisi janoni menestyä ja täyttäisi minut merkittävyyden tunteella. Lisäksi tekemiseni on todella itsekästä, se ajaa usein ainoastaan omia etujani. Missä ovat empaattisuus, epäitsekkyys ja muiden ihmisten saavutusten arvostaminen?


Minua vainoaa kaksi vastakkaista pelkoa. Pelkään elää elämän, jolla ei olisi merkitystä. Tätä merkitystä taas haen menestyksen kautta. Tiedostan olevani täydellinen suoritusyhteiskunnan tuote.

Toiseksi pelkään ikääntyessä tajuavani, kuinka kaikki tämä ”menestyminen” on ollut yhtä tyhjän kanssa. Voin luultavasti kerätä valtavan kontaktiverkoston, saavuttaa huikeita asioita työelämässä ja urheilun kautta ”nauttia” hyvästä terveydestä ja komeista lihaksista. Mutta onko millään näistä merkitystä, jos ne eivät tee minua onnelliseksi – jos ne eivät kumpua sisäisistä motivaatioista?

En usko kohtaloon, vaan siihen, että jokainen voi valinnoillaan vaikuttaa tulevaan. Valinnanvapaus luo uuden ongelman: miten ihminen voisi löytää ne oikeat valinnat, jotka johtaisivat hänen kannalta parhaisiin mahdollisiin saavutuksiin ja hänen vilpittömään, sisältä kumpuavaan onnellisuuteen?

Jokaisena elämäsi päivänä voit vaikuttaa tulevaan tuhansilla erilaisilla valinnoilla. Teitkö tänään varmasti ne oikeat valinnat, jotka tekevät sinut tulevaisuudessa onnelliseksi?

Jaa?